





|
Muikku
Coregonus albula
Muikku on pieni rasvaeväinen siian sukuinen kala, jonka
alaleuka on yläleukaa pitempi. Muikun suu on pieni ja hampaaton. Väritykseltään muikku
on hopeakylkinen ilman pilkkuja tai täpliä. Muikun pituus on 10 - 20 cm ja paino alle
sata grammaa. Muikun
erottaa siiasta lähinnä pidemmän alaleukansa vuoksi. Kuore, joka on myös muikun
näköinen, on hampaallinen. Muikun näköisellä salakalla taas ei ole rasvaevää.
Suomessa muikkua löytyy sisäjärvistä lähes koko maan alueelta. Sitä on istutettu
jopa Inarinjärveenkin. Muikkukannat tosin vaihtelevat melkoisesti eri järvissä ja eri
vuosina. Itse verkotan muikkuja Puulavedestä Hirvensalmella.
Puulan muikkukanta on tällä hetkellä melko runsas.
Muikku viihtyy parhaiten suurissa, syvissä, saarien ja karien jakamissa vesissä, joissa
on runsaasti happea. Muikku on parvissa liikkuva selkäveden kala, joka tekee
vuorokautisia vaelluksia syvempien vesikerrosten ja pinnan välillä. Ravintona on
eläinplankton. Muikku siirtyy kalvoäyriäisten mukana päivisin syvemmälle ja illan tullen
rannemmaksi ja enemmän pintaveteen. Ravinnon muodostavat pääasiassa keijustoon kuuluvat
kalvoäyriäiset. Isommat yksilöt syövät lisäksi hyönteisiä ja pieniä
kalanpoikasia.
Eri vesissä muikun kasvu on hyvinkin erilaista ja se vaihtelee samassakin
järvessä vuodesta toiseen siten, että kasvu huonoina muikkuvuosina on nopeampaa, koska
ravintoa silloin riittää yksilöä kohden enemmän.
Valtaosa muikkukannoista kutee loka-marraskuussa, jotkin joulukuussa ja muutamat vasta
helmikuun lopulla. Mäti vajoaa pohjaan savi-, hiekka- tai sorapohjalle.
Muikkua pyydetään yleisimmin kutuaikana nuotalla ja verkoilla. Myös kesällä
vedetään muikkunuottaa kalan noustessa tyyninä iltoina veden pintaan. Verkoillakin saa
kesäaikana muikkuja esim. rantavesiltä. Yleisemmin muikkuja pyydetään kuitenkin
kesällä, heinä-, elokuussa, pohjaverkoilla järven syvimmistä kuopista. Verkon
solmuväli 12-22 mm järvestä ja muikun koosta riippuen. Ne lasketaan päiväksi joko
suoraan pohjaan tai, jos muikut liikkuvat ylempänä, väliveteen siten, että ne
ankkuroidaan paikoilleen painoilla ja pidetään koholla verkkoja kannattavien
pintakohojen avulla. Tämä koskee pääasiassa Keski-Suomen järviylängön suurta
muikkua. Kesäinen verkkopyynti on kuitenkin pääasiassa harrastajakalastajain
harjoittamaa pyyntiä, sillä suuri muikku ei liiku tällöin taajoissa parvissa, joten
saalis ei muodostu yleensä erikoisen suureksi. Mutta se, joka antaa arvoa tuoreelle
muikulle, saa täten kuitenkin paistinpannuunsa tarpeeksi kaipaamaansa särvintä. Muikkua
syödään suolakalana, mutta on se maukasta myös tuoreena keitettynä sekä paistettuna
ja muikkukukkona. Muikun mäti on arvokasta ja on syytä ottaa tarkoin talteen, puhdistaa
ja pakastaa vaikkapa joulupöydän herkuksi. Silloin siihen sekoitetaan ripaus suolaa,
murskattua pippuria ja murskattua sipulia sekä smetanaa päälle.
Muikku on herkkä kala
varsinkin kesäaikaan. Verkot on koettava riittävän usein ja muikut poistettava sekä
"puhkottava" jälkikäsiteltäviksi välittömästi. Silloin se on kala vailla
vertaa.
|
|